Hobi hirvivaroitin

Hobin maahantuonnista otettiin yhteyttä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkijaan, hirvieläinasiantuntija Kaarlo Nygréniin syksyllä 2004, saadaksemme puolueetonta tietoa Hobin toiminnasta. Aiemmin markkinoilla olleista tuotteista tehdyt tutkimukset ovat olleet tilaustöitä ja yksityisten firmojen tekemiä.
Kaarlo Nygrén on Suomen johtava hirvieläintutkija yli 30-vuoden kokemuksellaan. Hän on mm. se henkilö, joka alun perin suositteli hirviaitoja Suomen maanteille. Kaarlo Nygrén ehdotti, jos hän voisi johtaa ja koordinoida Hobin testausta. Nygrén sai mukaan yliopiston tekemään taajuusmittaukset.
Näin saatu aineisto ja kaikki tutkimustulokset ovat myös Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen käytössä, missä niitä tullaan hyödyntämään esim. paremman liikenneturvallisuuden puolesta.
Suomessa saadut tulokset ovat jo herättäneet suurta mielenkiintoa Ruotsin tie- ja liikenneturvallisuusviranomaisissa.

Jatkotutkimuksia tekee ja koko tutkimusta johtaa FM, hirvitutkija Kaarlo Nygren Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos.
RKTL:n tutkija Kaarlo Nygrénin lausunto 31.1.2005:
”Katson kokeen osoittavan, että meillä esiintyvät suuret villimärehtijät kuulevat pillien tuottaman äänen kymmenien metrien päähän sekä reagoivat siihen kuten ympäristönsä muihin tavallisesta ääniympäristöstä poikkeaviin ärsykkeisiin. ”
jonka mukaan villieläinkolareita voitaisiin vähentää 80 %:lla, jos laite olisi vakiovarusteena kaikissa ajoneuvoissa. Virasto tekee yhteistyötä Hobin kanssa Kanadassa ja Suomessa.

Hirven kuuloalue on parista sadasta hertsistä yli 20.000 hertsiin. Kuten taulukosta
näkee, Hobista löytyy ääntä ainakin 40.000 hertsiin asti (mitattu välillä 50-40.000 Hz). Ihmisen kuuloalue päättyy noin 18.000hertziin. Ihmisen normaali puhealue on noin 1000 – 6000herziä. Hobista lähtevä ääni sijoittuu siis useimpien villieläinten kuuloalueille.

Yliopiston professori, fysiikan tohtori Raimo Silvennoisen selvityksen
mukaan Hobi toimii. Hän selvitti tutkimuksesta mm. näin: yksi Hobi tuottaa ääntä
102,7 desibeliä, kun auton ajonopeus on 100 km/h. Professori Silvennoisen mukaan
kaksi Hobia tuottaa samassa tilanteessa 105- 106 desibeliä.

Äänitaso laskee käänteisesti etäisyyden neliöön. Tästä seuraa, että 50m päässä äänenvoimakkuus ko. tilanteessa on 68,7desibeliä ja 100m päässä vielä 40desibeliä. Vertailun vuoksi: ihmisen puheääni on n.60desibeliä ja kuiskaus on n.30desibeliä.

Yliopisto, marraskuu 2004
Äänitaajuustestauksen valvoi yliopistosta professori Raimo Silvennoinen Ph.D. yliopisto testasi Hobi Ultrasonic Animal Alertin marraskuussa 2004, testin tarkoituksena oli selvittää Hobin tuottamien äänten taajuudet, millä nopeudella ajettaessa se lähettää niitä sekä toimiiko se käytännössä. Hobin äänenspektrit ja äänentasot mitattiin sekä pakotetulla että vapaalla ilman virtauksella ja todellisessa tilanteessa.

Hobi vaatii ilmaa sekä eteen että taakse, sillä sen toiminta perustuu läpivirtaustekniikkaan.
Kuljettajan korviin kuuluu ujellusta vain siinä tapauksessa, että laite on väärin asennettu tai osittain tukkeutunut.
Syksyisissä testeissä kartoitettiin Hobista lähtevän äänen taajuuksia. Pakotettu virtaus aikaansaatiin ohjaamalla ilmavirta letkulla suoraan pilliin ja vapaa virtaus ilmavirran virratessa kauempaa alustalle kiinnitetyn pillin suuntaan. Testi tehtiin vastaamaan autolla ajettaessa noin 70km/tuntivauhtia. Nopeuden kasvaessa tästä ei ääni olennaisesti muutu. 
 
Yliopisto sekä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkijat Ilomantsista tekivät viime syksynä tutkimuksen Suomessa, niin laboratorio- kuin kenttäolosuhteissakin.

Hobin vaikutus villieläimiin

Hobin tarkoitus on saada eläin kuuntelemaan siitä lähtevää korkeataajuista ääntä, pysähtymään ja parhaassa tapauksessa palaamaan omia jälkiään takaisin.
Testien mukaan villieläimet lopettavat kulloisenkin toimintansa ja kääntävät korvansa tai koko päänsä kohti äänilähdettä.

Hobin tekninen tutkiminen

Marraskuussa 2004 Joensuun yliopisto testasi Hobi Ultrasonic Animal Alertin.
Testin tarkoituksena oli selvittää Hobin tuottamien äänten taajuudet, millä nopeudella ajettaessa se lähettää niitä sekä toimiiko se käytännössä. Hobin äänenspektrit ja äänentasot mitattiin sekä pakotetulla että vapaalla ilman virtauksella ja todellisessa tilanteessa.

Pakotettu virtaus

Hobi asetettiin tiiviisti putken päähän, jotta kaikki putken läpi tuleva ilma kulki sen kautta. Tämän jälkeen putken toinen pää liitettiin paineilmasuuttimeen, näin saatiin ilma kulkemaan putken ja Hobin lävitse. Paineilmasuutinta säätämällä saatiin aikaan eri tasoisia ilmavirtauksia.

Vapaa virtaus

Hobi asetettiin noin 90mm matkan päähän paineilmasuuttimesta, jolloin ilmasuihku pystyi hajaantumaan ja osa ilmasta virtasi myös Hobin ohi. Suuttimella voitiin säätää ilmavirtauksen määrää. Mittaukset suoritettiin samalla tavoin kuin pakotetunkin virtauksen mittauksissa.

Mittaukset todellisessa tilanteessa

Hobi asetettiin ulos auton ikkunasta ja ajettiin eri nopeuksilla. Nopeusvälillä 70 km/h – 100 km/h taajuuskäyrien magnitudit olivat suhteellisen korkealla, osoittaen että näillä nopeuksilla ajettaessa Hobista tulee ääntä.

Tulokset

Edellä esitellyissä mittauksissa on havaittu, että Hobi tuottaa ääntä, kun sen suuaukon ja ympäristön välinen paine-ero on riittävän suuri. Hobi toimii siis Suomessa käytössä olevilla maantienopeusrajoituksilla ajettaessa.

HOBI  kenttätesti  tutkija Kaarlo Nygrén:

Kokeilin HOBIa tammikuussa 2005 pareittain pakotettuun virtausjärjestelmään kytkettyinä maassamme esiintyvillä sorkkaeläimillä sen selvittämiseksi, kuulevatko eläimet jotakin, kun suunnilleen 50 – 80 km/t ajonopeutta vastaavaa ilmavirtaa ajetaan pilleistä läpi ja reagoivatko eläimet siihen näkyvällä tavalla.

Suoritustapa ja tulokset

Ensimmäinen koe suoritettiin Korkeasaaren eläintarhassa 20-50 m etäisyyksiltä navakassa tuulessa ja normaaliin tarhan aukioloaikaan. Reaktio saatiin valkohäntäpeuroilla, kuusipeuroilla ja metsäpeuroilla. Hirveä ei tarhassa ollut. Positiivisia reaktioita saatiin myös useilta muilta tarhatuilta lajeilta. Reaktio oli yleisimmin korvanlehtien kääntäminen äänen tulosuuntaa, mutta myös pään nostaminen ja kääntäminen pillejä kohti, mihin liittyi käynnissä olleen muun toiminnan (yleisimmin ruokailu) keskeyttäminen. Yksinäinen eläin reagoi useammassa tapauksessa kuin laumassa oleva. Uudenmaan peuranmetsästyspaikkojen tarkkailukopeissa istuen sekä ohi ajaen ja auton ikkunasta soittaen pillejä kokeiltiin neljällä valkohäntäpeuralla ja yhdellä hirvellä. Matkaa oli 40-70 metriä. Kolmessa tapauksessa saatiin reaktio, joissa liikkuva eläin pysähtyi pillejä soitettaessa. Yksi valkohäntäpeura reagoi korvillaan mutta ei pysähtynyt juoksustaan.

Katso You Tube video; http://www.youtube.com/watch?v=pnZY290reos Hirvieläntutkija Kaarlo Nygrenin haastattelu hirvivaroittimesta Ihana Aamu TV-ohjelmassa. Siinä Nygren kertoo selvin sanoin, että hirvivaroitin toimii, niin kuin valmistaja lupaa.

Tulosten tarkastelu

Katson kokeen osoittavan, että meillä esiintyvät suuret villimärehtijät kuulevat pillien tuottaman äänen kymmenien metrien päähän sekä reagoivat siihen kuten ympäristönsä muihin tavallisesta ääniympäristöstä poikkeaviin ärsykkeisiin.

Hirvieläinasiantuntija Nygrén muistuttaa kuitenkin, että liikenteen kohtaamistilanteissa on aina vähintään kaksi elollista olentoa (toinen tiellä tai tien laidalla ja toinen ratin takana), joiden kummankin reaktiot vaikuttavat lopputulokseen.